Pitkänmatkan SM-kilpailut on nyt ohi ja olen onnellinen suomenmestari! Panostus jonka olen tällä kaudella tälle harrastukselle antanut kantaa siis hedelmää onneksi.

Tänä vuonna olosuhteet oli sään puolesta haastavat ohutturkkisille koirille, pakkasta oli yli 20 astetta. Takit ja tossut koirille ja kuskille paljon päälle, niillä pärjättiin. Itse en palellut kertaakaan, ylämäissä paremminkin hikeä pukkasi. Sormet oli ainoat jotka paleltuivat ja nekin vasta kun tulin maaliin ja huolsin koirat.

Kisat sujui koirien osalta hienosti, ne saavat arvosanaksi kympin. Itseeni en voi olla tyytyväinen;  reenajotaito oli taas vaihteeksi aivan ala-arvoista. Yksi puuhuntörmääminen, yksi kaatuminen ja noin 10 vähältäpititilannetta. Danleri hajosi puuhuntörmäyksessä ja lisäksi jarrumatto meni rikki johonkin kantoon osuessaan. Tulee kiire korjauttaa reki, seuraavat kisat olisi parin viikon päästä?!

Lähdin tutulla (riski)taktiikalla: ajetaan heti alussa reippaasti ja sitten katsotaan mihin asti päästään ennenkuin koirat sippaa. Ura oli kova ja nopea, sopi hyvin meille. Viime vuonna vauhti kantoi noin 50km. Kehitystä on tapahtunut, nyt vauhti pysyi melko reippaana 70km asti, pakolliselle 5min vetcheckille jossa pidin myös kisan ainoan pysähdyksen ja snäksitin koirat. Etukäteen pelkäsin Hovivaaran nousua takaisinpäin....ja se oli juuri niin rankka kuin epäilin. Koirat ja kuski oli jo siinä vaiheessa niin poikki että reki tuntui lähinnä kivireeltä kun työnsin sitä koirien apuna ylös vaaran rinnettä. Nova taas onneksi auttoi, se ulisi johdossa ja tsemppasi näin muita. Myönnän että vaaran huipulla nousi kyyneleet silmiin ja kultamitali alkoi näyttää todennäköiseltä. Se antoi vielä vähän lisäpotkua ja sain kannustettua koirat vielä laukkaamaan viimeisen kympin. Oli taas sellaista höpöttelyä ja hihkumista että onneksi vain metsän puut oli kuulemassa:)

Aikaa 100km kisaan kului 6 tuntia ja 5min siihen päälle. Viime vuonna ajoin 90km aikaan 6.20 joten parannusta selvästi. Sekin oli iloinen asia että hävisin vain 5min nopeimmalle avoimen luokan valjakolle, heillä toki oli takana jo edellisen päivän 132km ja minä ajelin "tuoreella" valjakolla.... mutta täytyy sitä ilo ottaa irti kaikesta mistä keksii :))

Koirien suoritukset:

Nova oli super-Nova. Se sananmukaisesti johti valjakkoa. Tuon koiran kestävyys on ihmeellinen, sen meno näytti alusta loppuun aivan samalta ja 70km tauolla se ulisi turhautuneena. Se on syönyt ja juonut minimaalisesti pari viime viikkoa, en ymmärrä minkä voimalla tuo koira kulkee. Onneksi kuitenkin kovan suorituksen aikana se yllättää ja ahmii snäksejä.

Toinen johtaja eli Voodoo teki varman suorituksen. Parissa ohituksessa se jälleen epäröi jos joutui ohittamaan liian läheltä toista valjakkoa, samoin sillat hieman jännitti sitä. Koira oli erinomainen mutta sen huomaa ettei se ole enää mikään nuorukainen, hetkittäin Nova olisi pyrkinyt viemään valjakkoa kovempaa. Hieno suoritus jokatapauksessa tältä lauman seniorilta.

Elli teki varmasti elämänsä parhaan suorituksen. Liina oli sopivan tiukkana alusta loppuun ja sen asenne oli erinomainen. Maalissakin se oli ihan pirteä. Elli on yksi varmimpia koiriani ja siihen voi aina luottaa. Lisäksi Elli on aina kovin iloinen valjaissa:)

Manun jaksaminen hieman arvelutti ja olinkin varautunut tiputtamaan sen pois vetcheckillä. Sen meno hieman hyytyikin siinä 60km kohdalla mutta se veti kuitenkin ylämäissä joten päätin pitää koiran mukana. Manu juoksi omaan tyyliinsä ilmeettömästi ja teki hyvän suorituksen. Hieman samaa ongelmaa oli havaittavissa kuin toisessa houndipapassa Voodoossa, loppumatkasta ei jaksettu enää kiristää vauhtia nuorukaisten tahtiin.

Sitten juniorit Pemmo ja Voitto....

Pemmon mukaanottaminen arvelutti ja vasta kisapaikalla tein päätöksen ottaa sen tiimiin. Se on ollut edelleen jotenkin apaattinen viime päivinä. Se on saanut olla minulla lämpimässä sisällä ja syönyt hyvin joten päätin koittaa kuinka käy. Pemmo veti noin 60km asti hyvin mutta sitten alkoi tassut painaa. Se juoksi hetkittäin liina löysällä mutta ei näyttänyt muuten huonovointiselta. Ihan kohtuu suoritus nuorelta koiralta. Luulen että Pemmo saa nyt levätä pitkään, nuori koira on joutunut koville henkisesti ja fyysisesti rankan treenin vuoksi.

Veljensä Voitto olikin sitten valjakon tähti. Se laukkasi matkan alusta loppuun (toki ylämäet pois lukien) ja liina oli kokoajan kireä. Asenne oli aivan tinkimätön. Se on kookas ja vahva koira joten sen panos tiimin pyöräparissa oli huomattava. Voimiensa lisäksi Voiton vahva puoli on sen nopeus, se pysyy helposti kiihdytyksissä mukana ja sen meno on energistä ja tehokkaan näköistä. Olen koiran suorituksesta erittäin ylpeä!

Nyt aamulla tarkistin koirien kunnon jo viiden aikaan. Nova, Voitto ja Voodoo on palautuneet erinomaisesti ja Nova ja Voitto näyttävät jo riehuvan ulkona Kepulin, Vaakun ja Brunon kera. Manu on kovin jäykkä mutta söi hyvin ja painui takaisin koppiin nukkumaan. Elli ja Pemmo on olleet sisällä yön; Pemmo nukkui 12 tuntia putkeen mutta on jo suht pirteä. Ellillä on takajalat tosi kipeät ja liikkuminen vaikeaa.....lepoa nyt vain niin eiköhän sekin saada palautumaan.

Nyt koko tiimi saa huilata viikon. Sitten aletaan miettimään uusia kujeita!