Pitkänmatkan SM-kilpailut on nyt ohi ja olen onnellinen suomenmestari! Panostus jonka olen tällä kaudella tälle harrastukselle antanut kantaa siis hedelmää onneksi.

Tänä vuonna olosuhteet oli sään puolesta haastavat ohutturkkisille koirille, pakkasta oli yli 20 astetta. Takit ja tossut koirille ja kuskille paljon päälle, niillä pärjättiin. Itse en palellut kertaakaan, ylämäissä paremminkin hikeä pukkasi. Sormet oli ainoat jotka paleltuivat ja nekin vasta kun tulin maaliin ja huolsin koirat.

Kisat sujui koirien osalta hienosti, ne saavat arvosanaksi kympin. Itseeni en voi olla tyytyväinen;  reenajotaito oli taas vaihteeksi aivan ala-arvoista. Yksi puuhuntörmääminen, yksi kaatuminen ja noin 10 vähältäpititilannetta. Danleri hajosi puuhuntörmäyksessä ja lisäksi jarrumatto meni rikki johonkin kantoon osuessaan. Tulee kiire korjauttaa reki, seuraavat kisat olisi parin viikon päästä?!

Lähdin tutulla (riski)taktiikalla: ajetaan heti alussa reippaasti ja sitten katsotaan mihin asti päästään ennenkuin koirat sippaa. Ura oli kova ja nopea, sopi hyvin meille. Viime vuonna vauhti kantoi noin 50km. Kehitystä on tapahtunut, nyt vauhti pysyi melko reippaana 70km asti, pakolliselle 5min vetcheckille jossa pidin myös kisan ainoan pysähdyksen ja snäksitin koirat. Etukäteen pelkäsin Hovivaaran nousua takaisinpäin....ja se oli juuri niin rankka kuin epäilin. Koirat ja kuski oli jo siinä vaiheessa niin poikki että reki tuntui lähinnä kivireeltä kun työnsin sitä koirien apuna ylös vaaran rinnettä. Nova taas onneksi auttoi, se ulisi johdossa ja tsemppasi näin muita. Myönnän että vaaran huipulla nousi kyyneleet silmiin ja kultamitali alkoi näyttää todennäköiseltä. Se antoi vielä vähän lisäpotkua ja sain kannustettua koirat vielä laukkaamaan viimeisen kympin. Oli taas sellaista höpöttelyä ja hihkumista että onneksi vain metsän puut oli kuulemassa:)

Aikaa 100km kisaan kului 6 tuntia ja 5min siihen päälle. Viime vuonna ajoin 90km aikaan 6.20 joten parannusta selvästi. Sekin oli iloinen asia että hävisin vain 5min nopeimmalle avoimen luokan valjakolle, heillä toki oli takana jo edellisen päivän 132km ja minä ajelin "tuoreella" valjakolla.... mutta täytyy sitä ilo ottaa irti kaikesta mistä keksii :))

Koirien suoritukset:

Nova oli super-Nova. Se sananmukaisesti johti valjakkoa. Tuon koiran kestävyys on ihmeellinen, sen meno näytti alusta loppuun aivan samalta ja 70km tauolla se ulisi turhautuneena. Se on syönyt ja juonut minimaalisesti pari viime viikkoa, en ymmärrä minkä voimalla tuo koira kulkee. Onneksi kuitenkin kovan suorituksen aikana se yllättää ja ahmii snäksejä.

Toinen johtaja eli Voodoo teki varman suorituksen. Parissa ohituksessa se jälleen epäröi jos joutui ohittamaan liian läheltä toista valjakkoa, samoin sillat hieman jännitti sitä. Koira oli erinomainen mutta sen huomaa ettei se ole enää mikään nuorukainen, hetkittäin Nova olisi pyrkinyt viemään valjakkoa kovempaa. Hieno suoritus jokatapauksessa tältä lauman seniorilta.

Elli teki varmasti elämänsä parhaan suorituksen. Liina oli sopivan tiukkana alusta loppuun ja sen asenne oli erinomainen. Maalissakin se oli ihan pirteä. Elli on yksi varmimpia koiriani ja siihen voi aina luottaa. Lisäksi Elli on aina kovin iloinen valjaissa:)

Manun jaksaminen hieman arvelutti ja olinkin varautunut tiputtamaan sen pois vetcheckillä. Sen meno hieman hyytyikin siinä 60km kohdalla mutta se veti kuitenkin ylämäissä joten päätin pitää koiran mukana. Manu juoksi omaan tyyliinsä ilmeettömästi ja teki hyvän suorituksen. Hieman samaa ongelmaa oli havaittavissa kuin toisessa houndipapassa Voodoossa, loppumatkasta ei jaksettu enää kiristää vauhtia nuorukaisten tahtiin.

Sitten juniorit Pemmo ja Voitto....

Pemmon mukaanottaminen arvelutti ja vasta kisapaikalla tein päätöksen ottaa sen tiimiin. Se on ollut edelleen jotenkin apaattinen viime päivinä. Se on saanut olla minulla lämpimässä sisällä ja syönyt hyvin joten päätin koittaa kuinka käy. Pemmo veti noin 60km asti hyvin mutta sitten alkoi tassut painaa. Se juoksi hetkittäin liina löysällä mutta ei näyttänyt muuten huonovointiselta. Ihan kohtuu suoritus nuorelta koiralta. Luulen että Pemmo saa nyt levätä pitkään, nuori koira on joutunut koville henkisesti ja fyysisesti rankan treenin vuoksi.

Veljensä Voitto olikin sitten valjakon tähti. Se laukkasi matkan alusta loppuun (toki ylämäet pois lukien) ja liina oli kokoajan kireä. Asenne oli aivan tinkimätön. Se on kookas ja vahva koira joten sen panos tiimin pyöräparissa oli huomattava. Voimiensa lisäksi Voiton vahva puoli on sen nopeus, se pysyy helposti kiihdytyksissä mukana ja sen meno on energistä ja tehokkaan näköistä. Olen koiran suorituksesta erittäin ylpeä!

Nyt aamulla tarkistin koirien kunnon jo viiden aikaan. Nova, Voitto ja Voodoo on palautuneet erinomaisesti ja Nova ja Voitto näyttävät jo riehuvan ulkona Kepulin, Vaakun ja Brunon kera. Manu on kovin jäykkä mutta söi hyvin ja painui takaisin koppiin nukkumaan. Elli ja Pemmo on olleet sisällä yön; Pemmo nukkui 12 tuntia putkeen mutta on jo suht pirteä. Ellillä on takajalat tosi kipeät ja liikkuminen vaikeaa.....lepoa nyt vain niin eiköhän sekin saada palautumaan.

Nyt koko tiimi saa huilata viikon. Sitten aletaan miettimään uusia kujeita! 

Odottaminen on tylsää, kisat saisi jo tulla. Eilen ajoin koirilla 42km, keskiviikkona ajan vielä kenties jonkun "hyvänmielenpyrähdyksen" tai sitten en.

Eilinen on testi Pemmolle. Sain kuskin B-tiimille harjoitukseen ja ajeltiin ensin 21km minun koirillani jolloin sain otettua ohitusharjoituksia tutuilla koirilla. Hyvin meni ja Pemmo ohitti itsevarmasti ja vauhdilla. Toinen kierros, sama 21km, ajettiin niin että ohitettiin vieras valjakko ja sekin sujui. Syy harjoitukseen on se että Pemmo on temppuillut viime treeneissä. Koiran paikka on nyt kisatreeneissä ollut johtajien takana vauhtiparissa ja Pemmo on hetkittäin ollut suorastaan huono, sen motivaatio on kehno ja yleisolemus jotenkin alakuloinen, häntä ei heilu tauoilla. Ihmettelin sen touhuja muutaman treenin ja aloin miettimään millä koiraa piristää. Jotain piti koittaa joten siirsin sen johtoon jossa se on juossut kauden mittaan paljonkin.

Koiran olemus muuttui hetkessä, liina kiristyi ja asenne oli päättäväinen. En itse usko höpöhöpö tarinoihin koirista jotka ovat niin synnynnäisiä johtajia etteivät muulla paikalla juokse. Ainoa syy minkä keksin on se että Pemmo on pennusta saakka ollut niin kovin Minun Koirani, hyvin herkkä ja mielyttämisenhaluinen ja valitettavasti taitaa tietää myös olevansa hieman erikoisasemassa minun silmissäni;) Johtajia aina tulee kehuttua treeniessäkin enemmän kuin muita joten hakeeko se tällä vain hyväksyntääni ja kehuja, mene ja tiedä?

Kisastarttiin en kuitenkaan tohdi puolitoistavuotiasta, herkkää ja vieraille ihmisille arkaa koiraa johtoon laittaa joten Pemmo saa luvan ainakin alkumatkasta juosta vauhtiparissa Novan ja Voodoon takana. Mutta ehkäpä kun päästään pois hälinästä, uralle tekemään omaa suoritusta niin vaihdan Pemmo Haskiaisen johtoon ja annan juniorin näyttää minulle mikä se on koiriaan.

Kisamietteiden ohella on ollut aikaa katsoa myös pidemmälle tulevaisuuteen. Olen tehnyt päätöksen hieman karsia laumaa; jatkossa pyrin pitämään vain ne koirat jotka kykenevät juoksemaan tämän minulle mieluisimman  eli rajoitetun luokan LD-matkan. Samoilla koirilla on helppo sitten treenata myös MD-matkoille.

Blunk lähti jo eilen uuteen valjakkoon. Se koira työskentelee todella rajusti 60-70km ja toivoin koko syksyn että saisin kestävyyttä lisää sille.... ei vaan tunnu onnistuvan. Koira on kookas ja vauhdit kuitenkin suht reippaita joten se juoksee itseltään jalat alta viimeistään 80km kohdalla ja silloin rekipussi kutsuu. Toivon hartaasti että Sulo ja Sanni olisivat perineet isänsä tinkimättömän vetopään ja ihanan luonteen mutta olisivat saaneet myös hieman lisää kestävyyttä. Aika näyttää. Blunk pääsi onneksi erinomaiseen paikkaan jossa ajetaan suht pitkiä treenejä mutta aavistus rauhallisemmalla tahdilla. Seuraan innolla kuinka koira siellä pärjää!

Muista koirista Joe etsii vielä kotia. Sehän on sellainen max 30-40km "tykki", minun valjakkooni selvästi liian rankka otus kun vaihteita on tasan se yksi, 110 lasissa kaiken aikaa...

Sitten on vielä kysymysmerkki Kepuli, oma kasvattini. Sen rakenne on selkeästi lyhyempien matkojen menijän ja se ei meinaa löytää rytmiä juoksuun pitkillä koivillaan. Olen miettinyt sen sijoittamista jollekin lyhyempiä matkoja ajelevalle jotta saisin testattua kuinka se niillä toimii. Tai sitten annan nartun kehittyä ensi talveen ja katson tilanteen uusiksi. 

Tänne on luvattu yli 20 asteen pakkasia, myös kisapäiväksi. Joten koirien juoksutakeille tulee käyttöä..... Ja nyt kantamaan puita, paljon puita jotta talovanhus pysyy lämpimänä! 

Eilinen kenraaliharjoitus (70km kisareittiä) auttoi tekemään ratkaisuja ja toi vahvistusta. Huono asia on se että Bruno ei tule starttaamaan Eastpointissa, sen jalka ei kestä. Onneksi on Voitto joka saa astua isänsä saappaisiin ja tuo voimaa pyöräkoirana. Voitto antoi eilen erittäin vahvan näytön ollen yksi tiimin parhaista.

Eilinen harjoitus tehtiin haastavissa olosuhteissa, usean vuorokauden lumipyry oli peittänyt reitit. Pakkasin kaikki pakolliset kisavarusteet ja reilusti snäksejä Danleriin. Meitä lähti uralle 5 valjakollista rämpimään ja edellä ajoi kelkka avaten hieman tietä. 70km matkasta 54km oli kahlaamista ja viimeiset 16km pääsin ajamaan hyvällä uralla kun vastaan tuli toinen kelkka ja lana. Koirat repivät alussa itsestään liikaa yrittäessään sitkeästi laukata mössössä ja vauhti hiipui väkisinkin nopeasti. Menomatkan Hovivaaran nousu vielä selvittiin ok mutta paluu matkalla samoissa nousuissa tassut painoi eikä minusta ollut yhtään apua kun jalaksilta hypätessä aina humpsahdin itsekin lumeen. Takaisin tulomatkan keskinopeus olikin hurjat 12,7:) Nova alkoi hermostumaan kun ei pääse eteenpäin vaikka kiskoo kuinka, se alkaa silloin vinkumaan vetäessään. Tämä jotenkin usein tsemppaa muita ja taas jaksetaan rutistaa. On hieno nähdä kuinka johtajien Novan ja Voodoon otteet on jo erittäin varmat ja ne pelaavat hyvin yhteen; kelkkojen, toisten valjakoiden (jopa vastaantulevien), autojen ja ihmisten ohitukset sujuu rutiinilla. Toisten valjkoiden ohituksissa Voodoota hieman jännittää sen saatua joskus hammasta ohitettavalta mutta Novan kiskoessa päättäväisesti nämäkin tilanteet sujuu. Molemmat pyrkivät pian ohi ja sitten lisäävät vauhtia.

Pemmo uuvahti eilen rankoissa nousuissa ja liina löystyi mutta sekin piristyi loppua kohden kun ura parani. Elli oli erinomainen kuten yleensä aina, se vetää aikuisen koiran kokemuksella tietäen että matka voi olla pitkä....sen liina ei ole koskaan alusta loppuun pinkeä vaan se jakaa voimiaan, se on mainio pitkänmatkankoira. Kuudes tiimissä on Manu jonka suoritus sai minut eilen vakuuttumaan että se jaksaa 100km. Sen rakenne on kummallinen mutta vetopää erinomainen. Se näyttää starteissa lähinnä Aasi Ihaalta roikottaen päätään flegmaattisena mutta aina se vetää konemaisesti.

Nyt on kisatiimi siis valittu ja oikeastaan kaikki voitava muutenkin tehty. Ensi viikolla ajan 2 kevyttä lenkkiä, muuten saa koirat vain juoksennella pihalla. Eilisestä jäi hyvä maku ja antoi itseluottamusta kun "pääsi" ajamaan kenraaliharjoituksen melkein huonoimmalla mahdollisella uralla ja siitäkin koirat selvisivät kohtuullisesti. Tiedostan että omalle tiimilleni tuollainen tarpominen ja upottava ura sopii varmasti vielä kehnommin kuin arktisille koirille, hounditaustaisilla lihasmassaa on enemmän ja menevät nopeammin myös tukkoon, tämän havaitsen jo omassakin tiimissäni. Toivon siis hartaasti että kisaurat on kahden viikon päästä hyvät niin pääsee koirat kunnolla juoksemaan. 

Neljä treeniä viidessä päivässä takana, huh! Nyt on koirilla kaksi lepopäivää ja sitten vielä kenraaliharjoitus; 80km kisareittiä pitkin. Ensi viikko on jo kevyttä ja viimeinen viikko ennen kisaa on lähinnä lepoa.

Ainakin on treenit olleet nyt vaihtelevia; eilen Taistelija-reellä ja 11 koiralla 40km lenkki Hatunkylässä, kyydissä yksi ihminen. Reitti oli kokonaan aurattua tietä ja lenkki mentiinkin reippaasti kuormasta huolimatta. Treenissä oli mukana myös Vaakku joka kyllä väsähti tuollaisella matkalla hetkeksi kunnes lopussa taas piristyi ja tsemppasi hienosti. Treeniin tarvittiin voimaa ja Vaakussa sitä on jo rutkasti, se on kookas poika. Kun päästiin kotiin se lepäsi pari tuntia ja aloitti tutun painiriehumisen Pemmon ja Voiton kanssa eli palautuminen oli erittäin nopeaa ja kertoo minusta paljon. Päivän erikoismaininta menee Pemmolle joka juoksi koko lenkin jättiläisvaljakon (siis minun mittapuuni mukaan) johtajana!

 Tänään kävin ajamassa 35km kisareittiä pitkin. Muistui elävästi mieleen ihka ensimmäinen kisastartti joka oli samasta paikasta (Jongun Verran ajot v.2009)....ensimmäiset kilometrit on erittäin mutkaista ja töyssyistä reittiä jonka varrella puut on pelottavan lähellä. Täytyy sanoa että jotain olen oppinut koska reitti tuntui kuitenkin paljon helpommalta ajaa nyt kuin pari vuotta sitten.

Ajoin treenin tänään pikkukuormareellä ja kuutosella; Nova, Voodoo, Elli ja Voitto kisaporukkaa ja lisäksi Manu (ehkä kisaporukkaa) sekä Musta Hevonen, Rupeli:) Ei vaan voi käsittää tuota koiraa. Tämä oli kai viides kerta sillä valjaissa sen vuoden sohvakoiraelämän jälkeen ja Trude on loistava! Se kiljuu startissa innosta ja sen kunto kesti komeasti tuonkin lenkin eikä liina todellakaan löystynyt hetkeksikään. Omituinen otus kerrassaan. Se on ihan mahdollinen ehdokas kauden MD-kisoihin.

Kokonaisuutena olen todella tyytyväinen koirien tämän päivän suoritukseen. Vaikka takana on rankka treeniputki niin vauhtia pidettiin hyvin yllä ihan loppuun asti. Ura oli todella kova ja näin ollen nopea. Koirat selvästi nautti juoksemisesta mutkaisella metsäreitillä ja kun vielä edellä vilahteli kelkkoja joita jahdattiin. Hieno reissu!

Ainoa särö hyvään fiilikseen on hajonnut jarru: kuoppaisessa mutkassa jarruttaessani nappasi jarru kiinni johonkin ja vääntyi ihan kolmion malliseksi. Ihme kyllä sitä pystyy vielä käyttämään vaikka muoto on hieman persoonallinen.

Palatessani kotiin katselin että talolle johtavalla tiellä oli paljon pikkuriikkisiä tassun jälkiä.... Äkkiä auton valoihin ilmestyikin kaksi minikokoista hahmoa hännät vipattaen: Sulo ja Sanni. Parivaljakko oli jollain konstilla päässyt karkaamaan juoksutarhasta ja ovat siis seikkailleet koko päivän ilmeisesti vapaana. Onneksi ovat vielä niin vauvoja ettei rohkeus ole riittänyt lähteä pihasta kovin kauas. Ilo oli ylimmillään kun sieppasin karkurit kainaloon, on tainnut pentuja vähän jännittää isossa maailmassa.

Nyt lepoa pari päivää koirille ja itse saan keskittyä talon puuhiin. Päivien tunnit ei tahdo riittää kaikkeen kun treenit venyvät usein 6-8 tuntiin. Kun raahaudun illalla kotiin väsyneenä niin alkaa veden ja puiden kantaminen, saunan ja talon lämmittäminen ym kun talon lämpö on usein tippunut 15 asteen pintaan.... Pakkaset on saaneet aikaan sen että kaikki on jäässä; kaivon kansi, saunan vesisaavit, koirien ämpärit, lukot ym. Että ei tämä virkavapaa ihan varsinaisesti leppoisaa laiskottelua ole.... Mutta nautin täysillä joka hetkestä:)

Hämmentävä olotila päivän treenien jälkeen...

Valjastin ensin kisakuutosen ja alla oli kisareki. Heti startin jälkeen huomasin että reki vetää vahvasti oikealle ja varsinkin kun jarrutin niin meinasin heti ajautua penkkaan. Ajelin vähän matkaa ja ihmettelin tilannetta. Minulla oli reessä 10kg vinyylipaino ja mietin voiko se nyt jotenkin aiheuttaa ongelman. Pysäytin ja jätin painon uranvarteen. Ei mitään vaikutusta. Pysäytin jälleen ja sain koirat kikkailtua siepparilla puuhun siten että sain liinat irti reestä katsoakseni onko niissä jotain outoa. Tajusin että reen kiinnitysnaru on ihan killissä. Kiskoin ja räpläsin naruja ja äkkiä kuului naps ja narut suoristuivat normaaliin asentoon. En tiedä voiko naru jäätyä tai jotain mutta joku jumitus siellä oli.

Vihdoin alkoi reki toimimaan ja ajelin takaisin autolle. Snäksitin koirat ja valmistauduin jatkamaan treeniä kun paikalle osui uteliaita metsämiehiä. Mukavia heppuja olivat ja heidän kanssaan turistessa vierähti liki puoli tuntia ennen kuin pääsin jatkamaan. Liekö koirat menneet tauolla hapoille vai mikä mutta meno oli tosi tukkoista, Voodoo näytti lähinnä puuhevoselta ja Bruno oli uupuneen oloinen ja Pemmo juoksi hetkittäin liinä löysällä mitä ei ole koskaan tehnyt. Nova, Elli ja Voitto sentään kulkivat ja lenkki raahustettiin läpi. Eli treeniuupumusta alkaa siis olemaan havaittavissa mutta eiköhän tämä tästä.

Sitten oli toisen kuutosen vuoro. Johtajina Joe ja Blunk, vauhtiparissa Kepuli ja Trude, pyörässä Manu ja Vaakku. Ja mitä ihmettä; ajoin tällä B-tiimillä varmasti yhden elämäni kovavauhtisimmista lenkeistä, koirat juoksi kuin tuli hännän alla!! Matkaa kertyi 26km ja nyt harmittaa että olin sammuttanut gepsin ajettuani kisakoirat....olisi ollut kiva nähdä keskinopeutta. Fiilis oli jotenkin epätodellinen ja naureskelin jalaksilla ääneen; sohvaperuna Trude pinkoi kuin sekopää ja Vaakku runnoi liina tiukalla menemään niin villisti että toinen korvakin nousi hetkittäin pystyyn:)) Tämä oli Vaakun elämässä ensimmäinen kerta kun pääsi juoksemaan noin kevyt reki perässä ja hyvällä pohjalla. Kepuli koikkelehti omaan erikoiseen tyyliinsä; se on Ellin tyttö ja eteneminen on tasan yhtä koomista mutta ilmeisen tehokasta. Kumpikaan nartuista ei osaa ravata, ne joko laukkaavat tai peitsaavat hillitöntä kyytiä. Johtajapari Blunk ja Joe toimi kerrassaan saumattomasti yhteen ja Manu meni kuten aina, vanha konkari juoksee vauhdista ja matkasta riippumatta aina samalla tavalla robottimaisesti vetäen.

Autolla oli yllättyneen kuskin lisäksi hurjan iloisia koiria ja hännät vatkasi villisti. Mun oma "sprinttivaljakko" :))

!

Näyttää siltä että Brunon jalka on kunnossa eikä kuntokaan ole pahasti laskenut parin lepoviikon aikana. Joten saan koiran mukaan kisatiimiin, olen niin iloinen!

Lunta tulee koko ajan lisää. Urat on pakko saada pysymään auki joten treenit täytyy ajoittaa säidenhaltijan oikkujen mukaan. Koko viime yön pyrytti ja aamulla fiilis oli jotenkin kehno, taasko kahlataan vaikka nyt pitäisi alkaa treenejä keventämään.... Mutta ilmeisesti treenimaastoissa jotka sijaitsevat 10km päässä ei ollut yöllä niin kovin pyryttänyt ja lumen alta pilkotti vanha ura. 

Treeni oli sittenkin onnistunut ja kymppivaljakolla kelpasi ajella! Maisemat oli kuin sadusta ja koirat kulki erinomaisesti. Taistelija-reki on ihan parhautta, harmi että se painaa kuin synti, starttaisin sillä muuten kisoissa :))

Kamera oli taas mukana ja tässä videopätkää (sis. kuskin höpötyksiä)

http://youtu.be/TsB7NetO5Es

Sulo ja Sanni on vauhdikas pari. Ne on asuvat jo pihalla mutta saavat joskus tulla sisälle touhuamaan. Kun remuamiseen kyllästyneenä työnnän ne sitten takaisin pihalle ne kaahavat hepulipäissään siellä menemään joku risu suussa vielä tunnin. Eli erittäin liikkuvaisia ja energisiä pentuja:) Molemmat näyttää omaan silmään hyvärakenteisilta; Sulolla on raajaa vaikka muille jakaa ja Sanni on jytkympi mutta tasapainoinen sekin.

Pennut on vaan aina ihania. Ne on kuin puhdas valkoinen paperi, kaikki on mahdollista ja odotukset korkealla. Tulevaisuus vasta näyttää mitä niistä lopulta tulee mutta käytän samoja metodeja kuin aiempienkin pentujen kanssa; mahdollisimman paljon liikuntaa pienestä pitäen, laadukasta ruokaa ja tasapainoisten aikuisten seuraa. 

Tänään ajoin 67km. Kisatiimi alkaa olemaan selvillä yhtä koiraa lukuunottamatta. On suuri harmi että yksi luottokoiristani saattaa jäädä pois; Bruno on satunnaisesti ontunut toista etujalkaa jo pari viikkoa ja ollut siis poissa treenistä. Aion huomenna testata josko jalka kestäisi. Vaikka se ei enää onnukaan niin en tiedä ehtiikö sen kunto enää kehittyä entiselle tasolle parissa viikossa. Todella sääli olisi jättää se pois, luotto on kova tuohon vahvaan pyöräkoiraan.

Treenien edetessä olen päättänyt että matkaan lähtee kaksi "pennuista", niillä tulee viikko ennen kisaa 18kk täyteen jotta saavat osallistua. Pemmo ja Voitto on olleet koko kauden vakuuttavia ja haluan uskoa että ne selviytyvät koitoksesta, niiden isä Bruno oli täsmälleen saman ikäinen juostessaan kisan vuosi sitten. Tänä vuonna on hieman enemmän pelivaraa kun 75km kohdalla on pakollinen checkpoint jossa saa halutessaan tiputtaa koiria pois. Eli ihan hätätapauksessa voi jättää jopa 2 pois ja jatkaa viimeiset 30km nelosella....huh, ei kuulosta kyllä mukavalta vaihtoehdolta!

Kokemattomien nuorten vastapainoksi tiimissä on onneksi rutinoitunut kolmikko Nova, Voodoo ja Elli jotka näyttävät olevan hyvässä iskussa. Kuudes koira on arvoitus....jos ei Bruno kuntoudu niin se tulee todennäköisesti olemaan Manu. Blunkia mietin pitkään mutta viime vuoden pussitus loppumatkasta kummittelee päässäni edelleen, jos joku pitää pussittaa niin mieluummin joku hieman kevyempi koira kuin 30kg Blunk.

Tarkoitus on ajaa ensi viikolla vielä kerran yksi pidempi, 60-70km, ja sitten vaan kevennellään ja korvataan kuormareki Danlerilla ja ajellaan lyhyempiä mutta reippaampia lenkkejä. Kyllä se kisafiilis voi kohta jo hiipiä:)

TaigaMajalla

Trude kävi juoksemassa! Rupeli on köllötellyt aika tarkasri tasan vuoden sohvakoirana. Ajattelin huvikseen kokeilla kuinka se toimisi taas valjaissa, se kun vaikuttaa joskus hieman tylsistyneeltä vaikka sisäkoiran elämää rakastaakin.... Trude juoksi kahtena peräkkäisenä päivänä noin 15km lenkit ja liinat tiukkana! Se oli silminnähden tohkeissaan:) Se saa halutessaan nyt juoksennella pikkulenkkejä Vaakkutreeneissä.

Lunta piisaa ja treenit sujuu suunnitelmien mukaan. Pisin ajettu lenkki on 60km. Treenit on olleet osin rankkoja kun reitit täytyy koittaa pitää auki ja lumi on märkää ja painavaa. "Taistelija" nimen saanut treenireki toimii tehtävässä mainiosti koska on niin leveä eikä varmasti kaadu kehnoillakaan metsäpätkillä. Sillä voi myös raivata pienemmät puskat pois alta ajamalla suoraan yli :)) Kääntöpuoli on se että se on todella painava kiskottava umpisessa vaikka edessä olisi 8-10 koiraa.

Otin ensi kertaa tällä kaudella tuntumaa myös kilpa-Danleriini kun kävin ajamassa Hatunkylässä valmiilla urilla vauhdikkaan lenkin. Lastasin painoksi sisälle Ruti-Rex paalin koska muistan kuinka hutera se on tyhjänä ajaa. Lenkki sujui mainiosti ja reki tuntui ihmeen hyvältä, jotain on jäänyt itselle viime kaudesta päähän sen ajamisesta. Koirat pällistelivät hetkittäin taakse että onko siellä mitään perässä kun on niin kevyttä... Täytynee ajella kilpareellä hyvillä reiteillä jokunen treeni ennen kisaa että itselle palautuu mieleen sen käyttäytyminen.

Kisatiimi alkaa muodostumaan. Treeneissä mukana on ollut siis 10 koiraa. Harmittaa että jää hyvintreenattu nelonen tyhjänpantiksi joten:

Jos joku on halukas ajamaan kauden MD-kisoja nelosella niin saa ottaa yhteyttä. Tai jos joltain uupuu koiria omasta valjakosta kisaan niin voin lainata. Ajan itse näillä näkymin kaikki keskimatkan kisat kuutosella ja koko lauma kulkee niihin kuitenkin mukana.

Kävin viikon tauon jälkeen testailemassa reittien kuntoa. Ajoin kymppivaljakolla 20km ja annoin koirien määrätä vauhdin. Intoa oli sen verran että tämä oli sellainen höyryjenpoistotreeni, kamalaa kaahotusta... Huomenna olisi tarkoitus ajaa se reilu 40km.

Sulo ja Sanni odottelivat treenien ajan autossa luita syöden. Aion pitää ne alusta asti aina mukana niin tottuvat autoon ja koirien mökään. Ne saivat temmeltää lumessa kun laittelin liinoja ja rekeä kuntoon. Ovat kovin reippaita; repivät liinoja ja varastivat hanskat:)) Kun palasin isojen kanssa autolle treenin jälkeen, päästin osan aikuisista tutustumaan pentuihin. Niiden mielenkiinto on jo lopahtanut tulokkaisiin eikä niitä kiinnostanut jaloissa pyörivät hippiäiset. Voitto oli ainoa joka oli niin haltioissaan että sen tutustuminen piti jättää myöhemmäksi, se käyttäytyi ihan samoin kun Vaakku ja Aaria saapui viime kesänä.

 Sulo ja Sanni saivat olla ensimmäisen yön tuvassa ja yö mentiin "2 tuntia unta, tunti riehumista"-rytmillä. Heti aamusta kehitin niille korokkeet jotta pääsevät kiipeämään koppiin ja nyt ovat olleet pihalla harjoittelemassa. Pentujen tarhana toimii toinen juoksutarhoista joten pitäisi tilan puolesta riittää temmellyskentäksi. Koen tärkeäksi että pikkupennut saa liikkua niin paljon kuin mahdollista jotta saavat kehitettyä lihaksistoaan monipuolisesti.

Huomenna on jouluaatto. Normi treenipäivä. Olen onnellisesti ollut ulkona koko jouluhössötyksestä ja se sopii paremmin kuin hyvin. Ostin kyllä itselleni jouluruokaa ja lämmitän joulusaunan, koirien lahja olkoon treenit ja illalla peuran luilla herkuttelua. Sellainen erittäin stressitön ja hiljainen joulu tulossa tähän pieneen mökkiin.

Toivotan kaikille rauhallista joulumieltä ja enemmän lunta uudelle vuodelle!

Niinhän siinä sitten kävi että narttupentu Sannin lisäksi mukaan lähti veljensä Sulo. Nyt täällä riehuu siis kaksi pikkupentua!

Sulo näyttää aivan minikokoiselta isältään Blunkilta:)

Totinen Sanni.

Heti tuli nenille kun menin kehuskelemaan lumella. Mittarissa +1 aste ja viiden vuorokauden ennuste ei parempaa lupaa. Lumi hupenee silmissä.

Ajoin 42km vihmovassa räntäsateessa. Raskasta oli meno painavalla reellä märässä lumessa ja vauhti ei päätä huimannut. Olen kuitenkin tyytyväinen koirien suoritukseen, jaksoivat tsempata vaikka tassuissa painoi.

Ensimmäisiin kisoihin (Eastpointin 110km) on aikaa puolitoista kuukautta, ei siis kovin kauan. Taas selasin viime vuoden treenipäiväkirjaa. Tänään vihdoin olen ottanut itseni kiinni viime vuoteen nähden ajetuissa kilometreissä. Toissa vuonna tähän aikaan kilsoja oli peräti 170 vähemmän. Joten ei tämä nyt mahdottomalta näytä kuitenkaan.

Nyt koirat lepäävät vajaan viikon, olosuhteiden pakosta. Tai mistäs sitä tietää jos etelässä olisi tiet sulat niin voisin heittää treeniä pikkumönkijällä?

Lunta tulee koko ajan lisää, kyllä se antoikin itseään odotuttaa. Ajoin eilen uudelleen sen 40km ja tänään rämmitiin 14km lenkki osin umpisessa. Lähdin seikkailemaan oudolle metsäpolulle ja nyt harmittaa ettei ollut kameraa mukana. Se oli kuin joulusadusta, koskematon hanki jonka päälle kaartui lumisia oksia (joista sai ihania lumikylpyjä!). Polku nousi jyrkästi korkealle vaaralle josta oli huikeat maisemat. Koiratkin oli raskaan nousun ansiosta hetken rauhallisia laella ja oli ihan hiljaista ja kaunista. Sain maistiaisen siitä tunteesta jonka vuoksi täällä Lieksan korvessa nyt olen.

Treenimielessäkin tuollaista tarvitaan nyt lisää. Nuoriso ei ole umpisessa eikä vaikealla alustalla juurikaan juossut kun treenit on pääosin aina autotienpohjalla. Eli nyt rämpimistä kehiin:) Koirat olikin ihmeen virkeitä eikä eilinen pitkä lenkki tuntunut painavan, varmasti nekin kaipaavat uusia maisemia ja vaihtelua ja saavat siitä uutta potkua. Johtajien Novan ja Voodoon toimintaan olin tänään erittäin tyytyväinen, sain käännettyä ne oudolle reitille umpiseen. Hyvä treeni siis kaikin puolin.

Pieni ongelma on koirien juominen ja osin myös syöminen. Varmasti harjoittelun aiheuttama stressi on osasyyllinen. Vähän yksi sun toinen koirista temppuilee varsinkin aamujuoton kanssa.  Tänään starttasin ilman juottoa, annoin koirille vain pienet kauhalliset vetistä lihamössöä. Yhden treenin perusteella ei mitään voi sanoa mutta en ainakaan huomannut koirien haukkovan enempää lunta kuin yleensäkään. Aina ne vauhtien hiipuessa hieman haukkovat vaikka joskus muistan kuulleeni ettei hyvät rekikoirat lunta syö;) Voihan olla että koirat saavat nyt vaan liikaa ruokaa ja siksi ei juotot uppoa. Itse asiassa ne ovat ehkä turhan hyvässä lihassa kun tarkemmin katson...

Joulu lähestyy. Lähden ensi viikonloppuna Janakkalaan mutta jouluksi palaan takaisin pieneen punaiseen tupaan. Mukana tulee joululahja; pikkuinen Sanni eli Blunkin tytär jolla ikää on silloin 8vkoa. Pentu saa muuttaa aluksi sisälle Hukan ja Rupelin riemuksi (eli kiusaksi). Voi kuinka mukavaa saada pentu taloon:)

http://youtu.be/4P0PtSLZZaI

Hauska seurata johtajien toimia. Nova on aina ollut vahvasti parhaalle uralle pyrkivä kun taas Pemmon päähän ei mahdu että muuallakin saa juosta kuin tiukasti oikeassa reunassa. Olen koittanut kehua Pemmoa kun se juoksee uralla mutta selvästi nuoren koiran on vaikea ymmärtää miksi vaatimukset muuttuu kun maassa on jotain valkoista. No, kunhan lunta tulisi lisää ja ura on selvempi niin eiköhän Pemmo asian oivalla.

 Ei mitään niin hienoa ole kuin onnistuneen treenin jälkeinen olotila, se on lähes euforinen!

Juniorit Pemmo, Kepuli ja Voitto näyttivät minulle tänään että ne eivät ole mitään pentuja vaan potentiaalisia kisatiimiläisiä jo tulevalla kaudella. Pemmo erityisesti vakuutti juoksemalla liki 40km johtajana.

http://youtu.be/4Tv3PloWYm0

Katkelmia lehtileikkeestä joka löytyi ruokakomerosta kun siivosin ylähyllyjä. Ilmeisesti tämän talon entisten asukkaiden sukulainen, sukunimestä päätellen. Sisua perkele!

"Kolmekymmentä kilometriä kävelee joka toinen päivä 70-vuotias postinkantaja Aune Virkkunen kuljettaessaan postia Pielisjärven Nurmijärveltä Ahmovaaran ja Pellikan kylän asukkaille. Lisäksi Hän saattaa vielä muinakin päivinä kulkea saman matkan, mikäli sattuu olemaan välttämättömiä asioita hoidettavaksi. 22 vuotta Hän on tuulista ja tuiskuista välittämättä postia kuljettanut, kesällä kävellen ja talvella suksilla hiihtäen. Jos nämä kilometrit laitettaisiin peräkkäin, mitä hänelle näinä vuosina on kertynyt, olisi Hän kulkenut jo toista kierrosta maapallon ympäri.

--

Ahmovaaran ja Pellikan kylät ovat olleet aina viime vuoteen saakka varsin vaikeiden kulkuyhteyksien takana. Millään kulkuneuvolla ei ennen tämän Nurmijärvi-Vieki tien tekoa päässyt kunnolla kulkemaan. Sen vuoksi en ole tullut opetelleeksi polkupyörällä ajamistakaan. Jutellessamme postiasioista tuumii reipas posteljooni, että näinköhän tässä on vielä opeteltava sekin konsti vanhoilla päivillään, se helpottaisi sentään melko paljon, vaikka melkein puolet matkasta siitä huolimatta pitäisi vielä kävellä. Emme epäile ollenkaan, etteikö Hän oppisi ajamaan, jos Hän sen haluaa tehdä, sisu ei ainakaan taida kesken loppua.

--

Pimeän arka ei tässä hommassa auta olla enkä minä sitä ole koskaan pelännytkään, mitäs siellä sitten olisi. Kyllä ne ovat ihmisiä, jos päälle käyvät."

Kiehtova kertomus jonka viimeinen lause pysäytti. Ihmistä minäkin eniten pelkään.

Taas tänään mietin että minulle on vahingossa päätynyt kultakimpale. Sen nimi on Voodoo.

Voodoo on valjakkoni vanhin koira; 7,5 vuotias. Sehän päätyi minulle puolivahingossa reilu vuosi takaperin ja se on suvultaan puhtaasti sprinttikoira. Voodoo on erikoinen persoona: selvästi hieman neuroottinen koira jonka päähän ei mahdu muu kuin ruokakuppien kantaminen ja tietenkin juokseminen. Jos ei treenata niin Voodoo treenaa yksin. Ketjussa se juoksee ympyrää ja vapaana pihalla ollessaan se juoksee ruokakuppi suussa ees taas uudelleen ja uudelleen, pidempien treenitaukojen aikana Voodoo ravaa pihalla useita tunteja päivässä.

Tämän kaiken se tekee hiirenhiljaa eli ei aiheuta mitään häiriötä eikä koskaan häslää eli on todella helppo koira. Voodoo on koira jota kukaan ei saa tappelemaan, se hipsii omaan koppiin jos tunnelma kiristyy. Se syö aina; mitä vaan ja milloin vaan. Sen tassut on ilmeisesti rautaa, sillä en ole kertaakaan käyttänyt tossuja, en edes syystreeneissä ja silti se on koiristani ainoa jolla ei koskaan ole ollut pienintäkään naarmua tai kulumaa tassussa. Myöskään en ole koskaan nähnyt sen palelevan, se juoksee päivittäisen pari tuntisen pihalla kuppia kantaen vaikka mittari näyttäisi mitä. 

Valjaissahan Voodoo on omaa luokkaansa, liinat ei löysty ikinä. Se on loistava pyöräkoira, loistava vauhtiparin koira ja loistava johtaja. Kaikki käy Voodoolle. Myös kaikki matkat käy: se on juossut aikanaan sprintin EM-pronssia, keskimatkojen SM-mitaleja ja nyt myös pitkiämatkoja ilman pienintäkään ongelmaa. 

Voodoo tulee valitettavasti jäämään ilman jälkeläisiä, se on kivesvikainen. Täytyyhän meissä jokaisessa edes yksi vika olla. Tiedän jo nyt että on vaikea löytää ketään Voodoon saappaisiin kun se jää viimeistään parin vuoden päästä eläkkeelle.

Talvi on vihdoin täällä! Lunta on noin 10cm kerros ja tänään kävin kauden ensimmäisellä rekiajelulla.

Kaikesta odottamisesta huolimatta pakko sanoa että talvi yllätti rekeilijän:) Jotenka kukonlaulun aikaan väkertelin otsalamppu päässä "rymyrekeä" ajokuntoon ja pleissasin sieppareita. Aamu ei alkanut lupaavasti: kun askartelin reen kimpussa oli sisäkoira Rupeli sillä välin silpunnut patjan tuhanteen osaan. Kun pääsin jo niin pitkälle että koirat oli autossa ja reki odotti lastaamista peräkärryyn.... sattumien summana peräkärrystä hajosi sähköjohto. No, matka treenipaikalle on onneksi lyhyt ja poliiseja ei näillä peräkylillä ole näkynyt joten menoksi vaan.

Kyseinen rymyreki on minulle ihan uusi tuttavuus mutta tykästyin heti. Se on arvatenkin ikivanha ja painaa jumalattomasti... Joku ehti jo kommentoidakin että se painaa kuulemma enemmän kuin mun mönkijä;) Siitä en tiedä mutta on se iso ja varsin tukeva. Ja se näyttää siltä että jos sillä törmää puuhun niin puu kaatuu:) Tajusin juuri että viimesilaus unohtui laittaa: läksiäislahjaksi saamani rekisterikilpi. Se on kiinnitettävä siihen heti huomenna!

Ajelin 8-valjakolla 16km testilenkin ja hyvin sujui. Koirat ei meinanneet pysyä nahoissaan eikä kyllä kuskikaan! Kerrassaan hienoa päästä vihdoin reen jalaksille. Vanhojen jarrujen pito oli kyllä olematon kun lunta on vielä noin vähän. Testilenkin jälkeen rekeen hitsattiin  sellaiset jatkomutterit johon saa sitten hokkeja kiinni eli jarrupiikit voi vaihtaa kun ovat kuluneet joten jarruasiakin on hoidossa.

Aika kuluu täällä kuin siivillä eikä todellakaan tekemisen puute vaivaa, päivärytmi on jo vakiintunut. Herätys on täällä ollut joka ikinen aamu klo 6-7 välillä, silmät vaan räpsähtää silloin auki ja myös kuulen kun koirat kömpivät ulos kopeistaan ja kilistelevät ketjuja. Nukkumaankin menen kyllä tosi ajoissa, noin klo 10 yleensä viimeistään. Päivän runsas ulkoilma-annos yhdistettynä illan saunomiseen tekee melko raukean olon.

 Reittejä on merkattu, raivattu ja etsitty lisää jatkuvasti. Treenitkin kestää usein 3-5 tuntia kun kaiken voi kerrankin tehdä rauhassa ja ajella koiria eri kokoonpanoissa. Välillä hörpin kahvia ja koirat saa opetella liinoissa rauhoittumaan. Metsässä on jännittävä bongailla villieläinten jälkiä; saldona ilveksen jälkiä paljon sekä karhun ja suden kakkaa! Tällä alueella liikkuu harvinaisen monta susilaumaa mutta niitä en valitettavasti ole nähnyt, se olisi hieno eläin nähdä luonnossa. Pelätä en niitä kerrassaan osaa vaikka paikallisten keskuudessa susiviha elää vahvana. Ihmettelen suuresti jos sudet hyökkäävät valjakkoni kimppuun, pelkäämpä että Novan ja kumppaneiden vertahyytävä rääkyminen startissa saa susiparat suuntaamaan kauhuissaan takaisin kohti Venäjän rajaa:))

Leivinuunin arvoitus on tainnut selvitä: häkävaroitin on ollut hiirenhiljaa kun toimii niin että hiilet vedetään hehkuvina ulos uunista ja työnnetään hellan kannen alle. Sitten saa uuninpellit kiinni ja hiilet antavat lämpöä hellassakin vielä pitkään.

Eli näin: